Tinjan elämää: kenttähepan alkeet

Moikka :)
Mitä teille kuuluu ? Miten teijän kesä on menny ?

Torstaina Inka tuli hyppäämään sinne missä asutaan Leksan kanssa, joten hypättiin mekin siinä samalla sitten.
Leksa oli alkuun tosi tosi jännittynyt ja koko ajan vauhti päällä.
Tulin pari kertaa alkuverkkojen jälkeen pientä pystyä ympyrällä ja Leksa ihan kirjaimellisesti kuskas mua, toinen pikkasen innoissaan.

Odottelin että muut on hypänny ja nostettiin esteet 65 ja tulin esteitä pari kertaa peräkkäin ja sitten nostettiin taas 70 ja samaa pikkurataa uudelleen, lopuksi nostettiin esteet 80-85cm ja tulin ratana.

kuski kusee

Vähän oli kuskilla kuset housuissa kun lähestyttiin ekaa estettä, Leksa tiputti, tultiin uudestaan ja taas se tiputti. Kolmanella kerralla inkan avustuksella rentouduin ja annoin Leksan katsoa itse paikan, se hyppäsi puhtaasti ja koko muukin rata sujui tosi hyvin. Tuli hyvät tiet ja hyvät hypyt. Tulin vielä saman kerran ja meni edelleen hyvin. Olin niin iloinen, tuntui että olen vihdoin päässyt eroon hyppykammosta, ainakin toistaiseksi. Ei siis olla ennen hypätty 70cm enempää ratana.

aropupu
viimekesänä tä kielsi jo pelkälle ristikolle

huonompaanki kierroksee jo aika hyvä

vähän kaukaat

Perjantaina laitettiin Leksa koppiin ja tuotiin se tähän Inkalle, heidän talliin. Tultiin molemmat tänne vähän lomailemaan pariksi päiväksi. Illalla ratsastin sen läpi kevyesti ravissa. Se toimi hyvin ja oli rento, kevyt edestä ja miellyttävä ratsastaa.

Tänään käytiin rakentamassa maastoihin "maastoesteitä" ja mentiin sitten hyppelemään niitä. Leksa meni kaikkien yli ilman mitään ongelmia.
Vähän jäi harmittamaan, kun esteet eivät olleet sen isompia, Leksa ei oikein keskittynyt esteisiin. Toisaalta, ei ekalla kerralla saa ahnehtia, harjoittelua se vaan oli.