Työntäyteinen viikko

Pahoittelen etten ole ehtinyt vähään aikaan taas kirjoitella (en kyllä toisaalta tiedä, että kuinka moni tätä blogia oikeasti lukee), mutta nyt on ollut vähän kiireinen viikko. Koulussa olen viettänyt aikaa vähintään kolmeen asti, jonka jälkeen olen parina päivänä syöksynyt kiireellä tallille, että ehditään marbella liikuttamaan.

Tallilla olen saanut aikaa kulumaan monta tuntia ja kotiin olen tullut 6-8 aikoihin jonka jälkeen olenkin sitten stressannut kaikki tekemättömiä koulutehtäviä, joita onkin siis oikeasti iso läjä. 12 tehtävää ja pari viikkoa aikaa tehdä ja palauttaa kaikki, joten aika eikä energia ole riittänyt kirjoittelemaan tänne.

En nyt myöskään jaksa kovin monesta väliin jääneestä päivästä kirjoittaa, koska en vain yksinkertaisesti muista mitä kaikkea olen tehnyt.

Mutta kuitenkin keskiviikkona ratsastelin ilman satulaa, Leksan kanssa sain taas alkuun keskustella asioista, kuten taipumisesta, lapa edellä kulkemisesta, temposta ja kaikesta. Se ei vain alkuun toiminut millään. On ärsyttävää kun koittaa saada sen takapäätä aktiivisemmaksi koskemalla raipalla pohkeen taakse tai takajalkoihin, jolloin se lähtee kovempaa > jarrutan jolloin se hermostuu eikä ymmärrä etten pyydä vauhtia vaan tarmokkuutta.
No mutta kuitenkin, sain sen kuitenkin jossain kohtaa kulkemaan todella kivasti, takapää oli aktiivinen ja Leksa venytti kunnolla eteen-alas eikä hermostunut vaikka koskin raipalla lisää aktiivisuutta. Ratsastuksen jälkeen Kaisalle sanoin, että on ärsyttävää kun en saa itse sitä fiilistä heti alkuun minkä saan aina loppuun, olisi hienoa ja paljon mieluisampaa meille molemmille jos saisin sen fiiliksen heti alusta asti.

Kannatti valittaa. Torstaina nimittäin ajattelin alkukäynneissä "se fiilis, se fiilis, rennosti, anna aikaa, älä vaadi liikaa" ja abracadabra sain kuin sainkin sen fiiliksen alusta asti ! En tietenkään heti 100% mutta melkein ! Olikin paljon kivampi ratsastaa ja Leksakin tuntui paljon paremmalta. Se hyväksyy avut paremmin kun se on täysin rento ja kulkee hyvin ja saa sellaisen vaihteen päälle "mä hoidan, mä hoidan" se tuntuu ja näyttää ylpeältä itseensä kun se menee hienosti eikä siltä tarvitse vaatia koko ajan jotain.
Jäi todella todella hyvä fiilis ratsastuksen jälkeen.

Tänään koitin samaa, se ei kuitenkaan ollut niin hyvä, mutta parempi. Hiukan jännittyneempi, askel oli lyhyempää ja laahaavaa. Olin juuri saanut sen melkein kokonaan hyväksi kunnes maneesiin kannettiin esteet ja Leksan keskittyminen katosi kuin pieru saharaan. Aikani siinä sitten pyörin molempiin suuntiin ja kun sain sen haluamaani rentoon aktiiviseen tilaan parin askeleen verran, lopetin.

Huomenna juoksutan Leksan, hoidan ja ratsastan Villakin sekä maastoilen Hekellä, kun Leksalla en viitsi ilman satulaa lähteä (piti siis alunperin mennä Leksan kanssa).

Olen siis pistänyt meidän satulan nyt vaihtoon, se oli ensin punaisella kaarella tietyillä pehmusteilla hyvä, hetken päästä ei ollutkaan, sama sen kaaren vaihdon jälkeen.
Joten päätin nyt että se lähtee ja tilalle etsitään uusi joka toivottavasti pysyy hyvänä ja myönnän että tämä olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten.

tilasin kerrankin jotain edustavaa vaatetta itselle