Taas tietokoneen näppäimistöllä.

Jes,

tänään tuli mun uus kone Skanssiin ja kävin sen hakemassa,

eli kirjoittelu jatkuu taas normaalisti !

Mä en oikee tiä mistä alottaisin. Mun on tehny koko aja mieli päivitellä ja lisäillä pari kuvaa siskon koneelta tänne, mut päätin kuitenki oottaa nii kauan että saan tän niin saan vähän enemmän kuvia laitettuu.

Viimisinä päivinä Sievissä hömpöteltiin, päästin Leksan kentälle irti, se oli tosi tylsäl päällä, eikä tehnyt mitään jännää. Se myös näytti hiukan jäykän/ep:n näköseltä. Mulla kävi ekana mielessä että se johtuu varmaan siitä, että kengittäjä oli jättänyt vasemman puolen kaviot vinoiksi, molemmat oli vuoltu ulkoreunalta enemmän. Menin myös hetken sillon selästä riimulla ja narulla.

vihii

laama agility

voisin koittaa rajottaa tota hyökkäyst..

Hypättiin myös viimisen kerran kunnon isolla kentällä rataa.

Leksa kuumui ihan hirveästi jo pikkuesteillä ja meinasi välillä vähän viedä. Mutta en valita, mielummin hevonen joka etenee omasta tahdosta, eikä sellainen mitä saa koko ajan käskeä.

Tulin rataa pari kertaa pienempänä ja nostettiin sitten pikkuhiljaa, oman mielen ja Leksan toimivuuden mukaan.

syöksy

Pari kertaa tuli huonot paikat, kun kuski rupesi sähläämään ja häiritsemään pienen hevosen kovaa keskittymistä. Leksa siis tosiaan menee ihan sekaisin jos rupean paikkoja katsomaan, se näkee ne selvästi ite paremmin kun pilotti.

kämmikävi

80cm

Radan viimeinen este nostettiin 95, koska Leksa oli toiminut hyvin ollut varman tuntuinen ja oma pää oli vielä toistaiseksi menossa mukana. Lähestyttiin estettä taas kurat housuissa, vähän Leksa otti mutkia matkaan ja himmasi, mutta pienellä kannustuksella meni yli. Siinä vaiheessa mun suu oli korviin asti virneessä, mä tein sen !

tykki !♥

Tultiin vielä pari kertaa se uudelleen, kerran tuli huono tie, huono paikka ja huono hyppy, mutta hengissä (ja pystyssä) selvittiin !

Kumpaakoha hirvitti enemmä ?

Parin päivän päästä tosiaan lähdettiin ajelemaan kotiin päin, Leksa matkusti kiltisti, ilman ongelmia kuuden tunnin matkan.

Kotitallilla (palattiin siis ihan normaalisti takaisin isotalontallille) Leksaa odotti laidun ja uudet ruunakaverit, joukkoon liityi myöhemmin myös pieni oripoika anssi.

Ekan viikon aikana ollaan nyt menty radalla, kentällä, maastossa ja hypätty.

Leksan kaviot ovat edelleen vinot ja meidän kengittäjän mukaan niitä ei voida suoristaa ennen kuin kaviot ovat kasvaneet lisää. Jos nyt rupeaa vuolemaan, kavio menee verelle. Se on niin kuivaksi vuoltu, että vaikka kaviot ovat jääneet pitkiksi, niitä ei voida suoristaa. Nyt vaan täytyy toivoa ettei jalka rasitu väärin ja ottaa rauhassa päivä kerrallaan.


Torstaina laitoin 2 estettä kentälle. Toinen pitkällesivulle ja toinen kokorataleikkaalle.
Aloitin verkkaamalla käynnissä ensin siirtymillä ja taivutuksilla ja avoilla ja siirryin sitten väistöihin. Leksa kulkee nykyään tosi hyvin käynnissä pitkänä alhaalla oikein päin.

Ravissa Leksa vähän jännittyi, koitin ratsastaa ympyrällä, taivutella ja tehdä tempon vaihteluita, kahdeksikkoa ja siirtymisiä.¨

Taas se villiintyi esteistä eikä meinannut keskittyä verryttelyyn, ensi kerralla rakennan esteet vasta verkan jälkeen, jos se pysyisi nahoissaan paremmin.

Tulin ensin esteet yksittäisinä ja sitten peräkkäin. Ja taas nostettiinn pikkuhiljaa, oman pään ja Leksan mukaan. Leksa toimi tosi hyvin. Pysyi rauhallisena, ei kyllä olisi alun vuoksi uskonut. Saatiin tosi hyviä ja suoria teitä, usein se tuppaa lähtemään vasemmassa mutkassa lapa edellä ja oikoo, nyt sain sen hyvin pohkeen ympärille.

Kenttä oli sateen jälkeen vähän kova, joten en viitsinyt hirveästi hypätä, pari kertaa niin että molemmat olivat kasikympissä.

tarviin jonkun narun perseesee ja selkään joka estää mua hyökkäämästä !

Eilen kävin vähän vääntämässä koulua. Keskityin laukkoihin kunnolla, otettiin siirtymisiä ja koitettiin saada aikaiseksi rauhallista hallittua laukkaa.

Kokonaisuutena tästä koko kesästä voin sanoa, että Leksa on kyllä mennyt paljon eteenpäin.
Se on kotona ennenkin kulkenut rennosti ja edessä-alhaalla, mutta suoralla uralla se on nostanut itsensä eikä olekkaan ollut enää rento. Nyt kesän aikana ollaan tehty töitä, se osaa ja pystyy kulkemaan suorassa ja pysyy rentona ja polkee takaata.

Laukat on parantunut aika paljon kesän aikana, laukassakin se jo malttaa rentoutua ja menee laukassakin jo suoralla. Sekä ympyrällä taipuu oikeasti pohkeen ympärille ja on kunnolla ratsastettavissa, ennen ei ollut, se vaan meni ympyrää ja itse piti vaan pyytää sitä jatkamaan laukkaa ja koittaa saada vähän isommalle ympyrälle.

Kolmas juttu missä Leksa on mennyt eteenpäin on ravin nosto. Ennen ja vielä kesän alussa, se teki "Leksat" kun nosti ravin, eli jännittyi, nosti selän, astui lyhyttä askelta, pää taivaissa ja oikoi lapa edellä. Nyt me ollaan päästy tästäkin eroon, mikä on tosi kiva, kun ei tarvitse ekana miettiä miten saan sen rennoksi ja jäädä pyörimään ympyrälle, vaan voi aloittaa hyvillä mielin suht rennolla hevosella.

Leksa teki leksat

Tärkein asia mulle on varmaan hyppääminen. Oon vihdoin pääsyt eroon mun rimakauhusta.

Ekan kerran huomasin sen silloin kun hypättiin Sievissä toiseksiviimeisen kerrran, hypättiin ratana 85cm ilman ongelmia.
Toisen kerran tajusin sen, kun hypättiin se 95cm, en oo ikinä Leksan kans hypänny niin isoa, Leksa ei oo ikinä hypännyt niin isoa kuski kyydissä. Viime kesänä, kun hyppäsin sillä ekan kerran ni se kielsi jo pienille ristikoille, olin viimekesänä eka joka hyppäs sillä selästäkäsin ja nyt me ollaan hypätty 85 ratana ja 95 yksittäisenä !
Kolmannen kerran oikeesti tajusin sen siinä vaiheessa kun torstaina hyppäsin meijän pienellä kentällä (jossa on ennen ollu vähän vaikea hypätä kun ei ole saanut kunnon teitä Leksan kaahaamisen vuoksi) 110cm mittaisilla tolpilla (este näyttää isommalta) 80cm eikä tuntunut missään. Ennen olin 60cm esteestä jo ihan paineissa kun se näyttí niin isolle. Nyt jopa tuntui siltä, että siihen kentälle olisi voinut lyödä vaikka 4 estettä ja oltaisiin pystytty tulemaan ihan hyvin ratana.

Tä voi kuullostaa tyhmälle ja sille et tavottelen korkeuksia ja korkeus on tärkein, mutta oon vaan jotenkin niin ylpee, että mä oon uskaltanu mennä niitten yli ja oon niin ylpee Leksasta, siitä on tullu niin varma hyppääjä vuoden aikana. Tuntuu että oon vihdoin oma itteni, en oo ikinä ennen pelänny esteillä, enkä missään muuallakaan, oon ns rämäpää ja uskallan tehdä mitä vaan. Se tuntu ihan oudolta ja suoraan sanottuna hirveeltä, että yhtäkkiä, jonkun yhen kaatumisen takia, en enää uskaltanukkaan. Oon kuitenki esteratsastaja henkee ja veree, että tuntuu niin hyvältä ku voin taas vapaasti hypätä ilman pelkoja.



paras ♥