järjetön rakkaus, pelottavan vahva puristava voima, sano miksi se kaiken yhä uskoo, miksi se toivoo, miksi se kestää, miksei sitä hengiltä saa

Nyt ollaan sitten menty ilman satulaa tämä viikko. Leksa on päivä päivältä parempi ja liikkeelle lähtöjännitykset on vähentynyt. 

Keskiviikkona päätin että menen vain sen verran että saan Leksan hyväksi molempiin suuntiin, ja lopputuloksena olinkin sitten pitkät alkukäynnit mukaan lukien 20 minuutissa valmis. Leksa toimi kuin unelma, alkuun jännitti hiukan ja sitten rentoutui ja kunnolla, se oli tosi kevyt ratsastaa molempiin suuntiin.

Eilen oli taluttelupäivä, Keiramolla oli kisat eli maneesin käytössä ja kenttä märkä joten lähdin maastoon taluttelemaan, tai no kaksi kärpästä yhdellä iskulla..

Haluttiin empun kanssa kauppaan ja Leksaa piti taluttaa
joten kävellen kauppaan.

alkujännitys

Tänään menin kentälle ratsastelemaan kun oli pitkästä aikaa kiva ilma ja melkeen kokonaan kuivunut kenttä.

Pienet vesiurat hiukan häiritsi Leksan keskittymistä, eikä se tiennyt välillä että mihin väliin jalat voisi pistää ettei ne sotkeudu märkään hiekkaan, hieno herra kun on.

Hetken se taas alkuun jännitti ja vastusti työntekoa mutta pikkuhiljaa ympyrällä menon jälkeen se normaalisoitui. Ratsastin ensin oikeaan kierrokseen niin kauan että se oli hyvä ja vaihdoin suunnan vasempaan, eli siihen helpompaan, tai no niin mä ainakin luulin. Eipä ollutkaan vasen enää helpompi suunta, Leksa oli hetken hiukan varautuneen tuntuinen, hetken pyörin tähän suuntaan ja vaihdoin takaisin oikeaan. Leksa muisti taas hengittää ja ravasi kunnolla eteen. 

Jonkin aikaa menin oikeaan kierrokseen ja vaihdoin taas vasempaan, nyt se toimi hyvin myös tähän suuntaan. Menin taas sen verran että se oli hyvä jatkoin vielä hetken ja hyvän pätkän jälkeen käveltiin.

Loppukäynnit mentiin maastoon kävelemään.

Nyt Leksa ei ole enää niin toispuoleinen, se toimii yhtä hyvin molempiin suuntiin, jes !

mitä mä säädän ?